sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Olipa kerran kesä




Kesä, jolloin saattoi kietaista pyyhkeen uikkarien suojaksi, ja piipahtaa läheiselle lammelle uimaan 

Ilmastoidulla työpaikalla sivuutetut heinäkuun helteet, joita piristi mansikkaviljelijän soitto töistä palaajaa  odottavista vastapoimituista mansikoista.

 Tänäkin kesänä piti ajaa yhteensä useampi tunti päästäkseen juoksemaan muutaman kilometrin. Mutta helppoahan se itsellä, kun vertaa joihinkin muihin etenijöihin (kuva). Likkojen lenkki on ansioitunut esteettömyydellään. Nice Runilla sen sijaan mentiin vaikeammissakin olosuhteissa, mutta kevyestipä näyttää videolla tutunnäköinen Villijoutsen viipottavan.
Välillä tuli vettä niin taivaan täydeltä, 
ettei tilanteen yhtäkkiä muuttuessa voinut olla varma, 
häikäisikö taustapeilissä kirkas aurinko vai muuten vaan sinistä ja punaista vilkkuvaa
 juuri ennen kotiristeystä.
Työtänsähän tekevät, kuten katsastusmieskin,
jonka vaatimusten ansiosta pääsen taas toistasataa tärisemättä.
 Syksy saapuu, kellastuu, punertuu, on kaunista vielä hetken.
Huomenna pakkaan tenavat autoon koulun jälkeen vapaapäiväni kunniaksi,
ja ajelemme pyynnöstä omenavarkaisiin.
Ja joku aamu voipi näyttää tältä. 
Onneksi lapsoset vaativat päästä Kauppojen yöhön viime perjantaina, 
sillä heidän jonottaessaan ilmaista hattaraa, 
bongasin itse heille huippuedullisesti takkeja, 
jotka eivät ensimmäistä vesipisaraa säiky, 
ja joiden hihoissa riittää mittaa. 
Kun ei enää ihan teepaidalla tarkene.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti